Kun Amatius lähti, hän luonnollisesti halusi osan jo valmiiksi pienestä omaisuudesta mukaansa. Julialle ja Matleenalle ei jäänyt paljoakaan rahaa, ja niinpä Julia hommasi rahapuun. Eihän siitä kerralla paljoa saanut - 40§ - mutta sai siitäkin jonkin verran apua.
Samoihin aikoihin Julia huomasi, että Amatius käveli edelleen taloon sisään kuin perheenjäsen.
"Painu pois täältä, petturi! Sinulla ei ole mitään asiaa tänne!" Julia raivosi.
Matleenan ja Julian käydessä kummankin ahkerasti töissä, he saivat tienattua sen verran että pystyivät ostamaan vähän reilut 900§ maksavan auton. Eihän se hääppöinen ollut, saattoi sammua kesken matkan tai ei lähtenyt ollenkaan käyntiin, mutta heidän oli helpompi lähteä kylille ruoka- ja vaateostoksille.
Auton käynnistämisvaikeuksissa oli toki suuremmatkin varjopuolensa. Auton omistajahan ei luonnollisesti saa kimppakyytiä. Julian myöhästeltyä liian monta kertaa töistä auton toimimattomuuden vuoksi hänet erotettiin. Se oli kova pala vanhukselle, ja tavoitemittari näyttikin sen jälkeen varsin punaisia lukemia.
Matleena taas soitteli ahkerasti Jaakobille. Kyllä, samalle miehelle jonka vuoksi Amatius ja Julia erosivat. Matleenan ja Jaakobin välillä taisi olla jotain sutinaa, mutta Julia vaistosi tämän. Julia kielsi Matleenaa tapaamasta Jaakobia, ja hän käski, että Julian tulisi naida rikas mies.
"Äiti! Minun kuuluu saada tavata sitä ketä haluan" Matleena suutahti.
"Matleena rakas, en halua samaa kohtaloa sinulle kuin minulle ja isällesi kävi. Ties kuinka monta rakastajaa sillä Jaakobin ukolla on!" Julia sanoi jyrkästi.
Julia tapasi kerran aamun sanomalehteä hakiessaan Karl Rankenbergin. Hän vaikutti oikein asialliselta kaverilta, tavoitteena mammona. Vaikutti hyvältä, Matleenankin tavoitteena oli mammona! Julia mietti... Karlista Matleena saisi hyvän puolison.
Julia tutustutti Karlin ja Matleenan toisiinsa. Matleena päätti näytellä vihaista äidilleen, koska tämä oli päättänyt hänen miesasioitaan hänen selkänsä takana. Matleena ei kuitenkaan voinut vastustaa sitä tosiasiaa, että Karl oli rikas ja ihan mukavakin.
"Karl, sinulla on sormus sormessasi!" Matleena huomasi.
"Niin, tuota. Se on edellisestä avioliitostani, joka kylläkin on jo päättynyt. Minäpä tuota... Laitan tämän taskuuni. Hehe..." Karl takelteli ja ootti sormuksen pois. Matleena tiesi, että Karl oli naimisissa. Ei kukaan voinut jättää sormusta sormeensa!
Entä jos...
Kyllä! Aivan liian pian kuin olisi ollut soveliasta, Karl ja Matleena olivat jo siirtyneet makuuhuoneen puolelle.
"Karl, ei haittaa vaikka olisit naimisissa. Ainahan voit tehdä oikean eroanomuksen" Matleena tuumasi suudellessaan Karlia.
"Voi Matleena, tiesin että ymmärtäisit!" Karl sanoi. Matleena ei kuitenkaan tainnut tietää, että Karlilla oli jo lapsikin.
Karl muutti kaikesta huolimatta Matleenan ja Julian luokse asumaan.
Julia oli jo vanha, eikä aikaakaan kun kuolema kolkutti jo ovella - oli Viikatemiehen aika astua kuvioihin. Julia ei pyristellyt vastaan, sillä rahattomuuden, potkujen ja Amatiuksen sekoilujen jälkeen hänellä ei ollut suurempia haluja enään jatkaa elämäänsä.
Matleena murtui äitinsä kuolemasta täysin.
"E-ensin isä su-su-suuteli vieraan mi-miehen kanssa ja sitten ä-äiti k-uoli ja..." Matleena nyyhki. Onneksi Karl lohdutti häntä.
"Ymmärrän tuskasi, mutta Juliaa ei voi saada takaisin ja se on ikävä tosiasia" Karl lohdutteli, mutta oli kuitenkin salaa iloinen siitä, ettei taloudessa ollut enään mummelia haittana.
Muutama viikkoa Julian poismenon jälkeen Karl otti puheeksi perheen raha-asiat.
"Tiedän, ettet ole mikään miljonääri. Rakkauteni kuitenkin sykkii sinua kohtaan niin, että ajattelin myydä huonekaluliikkeeni. Saisimme paljon rahaa ja voisimme rakentaa täysin uuden talon, sillä tälle tontille mahtuu!" Karl ehdotteli ja ihme ettei hänen pupilliensa kohdalla näkynyt simoleoneja.
"Voi Karl! Se olisi ihanaa!" Matleena huudahti. Raha näytti näköjään pyyhkivän Julian täysin hänen mielestään. "Miten saatoinkaan olla niin tampio, että epäilin suhdettani Karliin" Matleena mietti. He saivat huonekaluliikkeen myynnistä 80 000 §.
Ja piakkoin he kutsuivatkin remonttireiskat asialle.
"Työn on tapahduttava siististi, mutta nopeasti!" Karl vaati.
Remonttireiskat eivät olleet mitään amatöörejä, sillä pian tontilla komeilikin näin komea talo - tai pikemminkin kartano. Alakerrasta löytyy uima-allashuone, Keittö, eteinen ja vessa. Yläkerrassa taasen on kaksi makuuhuonetta, aula, vessa ja parveke. Mikä unelmien koti!
Julia halusi uima-altaan syvennettyyn huoneeseen, niinpä Karl vaati, että näin myös tapahtuu. Tämän parin välillä todellakin sykkii rakkaus! (Vai rahat?)
Juliaakaan ei unohdettu. Hän sai oman pienen hautuumaan hautakivelleen. Hautuumaalle jätettiin myös tilaa tuleville haudoille - Karlille ja Matleenalle.
Eräänä iltana Karl otti puheeksi sänkypuuhat.
"Matleena. Teen sinulle selväksi, etten missään nimessä pidä lapsista, mutta ei pieni pelehdystuokio olisi kuitenkaan pahitteeksi?" Karl ehdotteli.
Matleena oli hieman pettynyt, sillä hän olisi halunnut lapsen. Eihän heillä muuten olisi perijääkään? Hän kuitenkin suostui ehkäistyyn pelehtimistuokioon. "Hyvä on Karl" hän myöntyi. Matleena tiesi, että mikäli paljon vastustelisi, hän ei enään kauaa asuisi siinä kartanossa, olihan se sentään rakennettu 99% Karlin omaisuudella.
Karl oli töissä, ja Matleena oli juuri lähdössä töihin. Hän oli syömässä aamupalaa, kun tunsi mahassaan pientä supistelua.
"Ei... Se ei saa olla, se ei voi olla..." Matleena kauhisteli. Hehän olivat käyttäneet ehkäisyä! Mutta luonnon oikkuja ei käy vastustaminen. Matleena oli raskaana! "Mitä minä voin sanoa Karlille? Miten meidän nyt käy?" hän ajatteli.
Kuinka heidän käy? Jättääkö Karl Matleenan rahattomana kadulle? Leppyykö hän lapsiajatukselle?
