Osa 1: Julia Still

Julia Still on aikuinen, omaperäinen nainen. Hän on varttunut sijaisperheessä vauvasta saakka, eikä hän ole koskaan saanut tietää oikeiden vanhempien nimiä saati sitten tuntenut heitä. Sijaiskoti antoi Julialle hyvän lapsuuden, mutta nyt hän koki, että on korkea aika muuttaa omaan taloon.


Julia valitsi asuinkyläkseen Kaunialan. Hän oli kuullut kylästä pelkkää hyvää, ja niinpä hän suuntasi sitä kohti.

910046.jpg
Julia sai sijaisvanhemmiltaan sen verran rahaa, että sai ostettua tontin - ison sellaisen. Hän suunnitteli suurta kartanoa, mutta sai kokea kunnon jysäyksen takaisin maan pinnalle. Hän huomasi rahavarojensa ehtyneen tontin ostossa niin, että elämä tulisi olemaan aika niukkaa seuraavat pari vuotta.

"Minusta tuntuu, että on aika etsiä puoliso" Julia mietti. Puoliso toisi melkoisen taloudellisen lisän jos hän muuttaisi Julian luo.

910020.jpg
Julian "asunto" ei ollut hääppöinen. Vain välttämättömimmät esineet ja tavarat pystyi ostamaan.

"Tätäkö tämä on... En tajunnut kuinka paljon rahaa suureen tonttiin voikaan kulua. Minun on saatava puoliso" Julia huokaisi.

910011.jpg
Seuraavana aamuna postia hakiessaan Julia koki yllätyksen. Kolme miestä odotti häntä jalkakäytävällä - lienekö sana uudesta sinkkunaisesta kiirineen kylän juoruilupiireissä? Ken tietää, mutta Julia koki tämän mukavana yllätyksenä. Hän jututti kaikkia miehiä, muttei vielä osannut sanoa mitään.

910025.jpg
Seuraavina päivinä Julian tontti oli oikea kohtaamispaikka. Useat kyläläiset tulivat sinne kylään, mutta kukaan ei tiennyt hakivatko he seuraa vai olivatko he kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Julia huomasi, että hänellä ja Amatius Simolalla (takana) on paljon yhteistä. He juttelivat pitkään.

"Muutit siis ihan äskettäin?" Amatius kysyi.
"Kyllä" Julia vastasi.
"Voinko tulla yhden ystävän kanssa illalla käymään? Haluaisin tutustua sinuun paremmin ja ystäväni haluaisi nähdä uuden hemmon näilläpäin" Amatius kysäisi.
"Tottakai se sopii" Julia sanoi onnellisena. Tämä kylä ei todellakaan ujostellut kun uusia asukkaita ilmaantui!

910099.jpg
Ja tosiaan. Illalla Amatius tuli ystävienSÄ kanssa. Julia ei pahastunut, vaikka porukkaa oli enemmänkin. Olisikohan nyt aika iskeä kiinni Amatiukseen?

910007.jpg
Julia ei todellakaan aikaillut (eikä liioin Amatiuskaan). Ensisuudelma koitti jo samana iltana ja Amatius muutti Julian luokse. Hän toi mukavan lisän perheen rahavarastoihin: 10 000§.

"Ihanaa! Voin sisustaa kotini uudelleen!" Julia riemuitsi. Amatius  tuntui olevan niin sokean rakastunut Juliaan, ettei väitellyt vastaan kun Julia aikoi käyttää kaikki Amatiuksen rahat kodin sisustukseen.

910036.jpg
Loppujen lopuksi se 10 000§ ei ollutkaan niin suuri summa. Talon sisustus jäi kaikesta huolimatta todella niukaksi.
"Onneksi meillä on nyt katto pään päällä" pariskunta kuitenkin vain myhäili.
(Anteeksi että kaikki kuvat on otettu yöllä, en malta odottaa pelatessani koskaan aamuun asti jos yöllä tapahtuu jotain =D.)

910006.jpg
Pari viikkoa muuton jälkeen eräänä kauniina lauantaiaamuna. Mitä tämä pahoinvointi meinasi? Oliko Julia raskaana jo tässä vaiheessa? Julia ei halunnut vielä lapsia, mutta Amatius antoi ymmärtää ettei suurempikaan lapsikatras olisi pahitteeksi.
"Amatius... Minä taidan olla raskaana" Julia sanoi.
"Voi, sehän on ihanaa! Toivottavasti sieltä tulee ainakin neloset!" Amatius huudahti silmät loistaen.
"Äläs nyt sentään pelottele! Yksi lapsi on ihan tarpeeksi" Julia sanoi, vaikka todellisuudessa hän ei olisi halunnut sitä yhtäkään... Vielä.

910049.jpg
Julian mahaa alkoi supistella. Amatius oli suihkussa, joten hän ei kuullut Julian huutoja.
"Amatius! Minuun sattuu! Kuolen! Tule auttamaan!" Julia huusi, mutta turhaan. Hän päätti mielessään, ettei tämän synnytyksen jälkeen haluaisi yhtäkään lasta.

910062.jpg
Julia synnytti terveet tyttökaksoset. Hän ei tosin itse ensin ollut asiasta innostunut. Kaksi suuta karjumassa enemmän, kaksi kertaa enemmän vaippoja, kaksi kertaa enemmän sotkua... Hän mietti.
Vaaleaihoinen lapsi sai nimeksensä Matleena. Tummempi ihoisen nimeksi valittiin Jasmiina, Amatiuksen isoisoäidin mukaan.

"Ovatpa ne niin suloisia..." huokaili Amatius. Julia tyytyi vain nyökyttelemään vieressä. Lasten suloisuutta hän ei voinut kieltää, mutta se hoitourakka mikä häntä odotti... Juliaa pelotti miten hän selviäisi.
"Rahatilanne ei ole hyvä. Meillä ei missään nimessä ole varaa palkata lastenhoitajaa, eikä kummallakaan liioin ole varaa olla töistäkään vapaalla. Mitähän tästä tulee" Julia voivotteli.

910094.jpg
Amatius ei sen sijaan ollut moksiskaan lasten hoidosta. Hänen mielestään töistä poisjäänti ei paljoa paina. Amatiuksen mielestä Matleena ja Jasmiina ovat helppohoitoisimpia lapsia maailmassa.

"Hoitoaikana kerkeää vaikka joogata. Ei tässä ole mitään ongelmaa!" hän yritti vakuutella Julialle, joka oli edelleen eri mieltä. Amatius vihjaili myös haluavansa lisää lapsia, mutta Julia torjui asian heti.

910072.jpg
Tokihan sotkuakin tuli, mutta Amatiuksen mielestä se kuului lastenkasvatusten varjopuoliin eikä sille voinut mitään.

910071.jpg
Amatiuksen suosikiksi nousi Jasmiina. Hän halusi aina itse syöttää Jasmiinan, vaihtaa häneltä vaipat, helliä häntä, joten Matleena jäi luonnollisesti Julian vastuulle.

"Kyllä Jasmiinasta tulee tämän talon perijä!" Amatius mylvi ihaillen pienokaistaan.
"Mitä olin kyllä ajatellut Matleenaa" Julia sanoi hieman arasti.
"Kyllä perijän täytyy olla värillinen" Amatius sanoi. Tämä kommentti yllätti Julian täysin.
"Mitä väliä värillä on? Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia väristä huolimatta"

Keskustelu ei siitä enään jatkunut, vaan Amatius ainoastaan lampsi Jasmiina sylissään muualle.

910074.jpg
Pian Matleena ja Jasmiina varttuivat hengittävistä kasoista taaperoiksi. Juliaa kauhistutti, millainen sotku talossa olisi kun nämä kaksi pääsisivät vapaaksi.
"Pidettäisiinkö ne koko ajan pinnasängyissään? Ruoka-aikaan laitetaan syöttötuoliin ja välillä käytetään potalla?" Julia ehdotti. Amatius kauhistui:
"Voi herranen aika! Ei sellainen käy päinsä, ei missään nimessä. Mieti millainen lapsuus heillä tulee olemaan jos he eivät pääse lainkaan vapaiksi? Kuin vankilassa eläisi!"

Julian ja Amatiuksen välit kiristyivät päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta. He eivät tunteneet enään olevansa samalla aaltopituudellakaan. Ainoa mikä heitä yhdisti, oli niiden kahden pikkuisen hoito. Muusta he eivät sitten paljoa enään keskenään jutelleetkaan.

910067.jpg
Mitä ihmettä tämä on? Amatius flirttailemassa jonkin miehen kanssa? Ei tämä voi olla mahdollista?

"Mmm. Olet niin komea... Vaikutat fiksultakin. Kerro jotain itsestäsi?" Amatius saneli miehelle, jonka nimeä ei edes tiennyt. Mies oli vähän hämillään, muttei myöskään torjunut Amatiuksen flirttailua.

"Tuota, minä olen Jaakob. Asun tuossa vähän matkan päässä. Minä pidän lapsista, mitä monet miehet ovat ihmetelleet" Jaakob sanoi. Amatiuksen silmät suurenivat

"No mutta! Sittenhän olet täysin eri maata kuin vaimoni. Meillä on kaksi lasta, mutta hän ei tajua lastenkasvatuksesta mitään" Amatius sanoi.

"Kaksi lasta!" Jaakob huudahti. "Ja vaimo! En minä perheellisen isän kanssa rupea millekään!"


Mitä tämä Amatiuksen sähellys oli? Ei kai hän jatka sekoilujaan, vaikka hänellä on kaksi kohta lapsi-ikää saavuttavaa taaperoa ja vaimo..?